ICT Leaders Finland

Digitalisaatio ja koulut

Kirjoittajana Reino Myllymäki.

Kuluvan vuoden aikana on mediassa keskusteltu paljon digitalisaatiosta koulujen yhteydessä. Pääosa - vähintään 90 % - keskustelusta on kohdistunut uusien päätelaitteiden yms. härpäkkeiden käyttöön opetuksessa. Niillä uskotaan olevan suuri merkitys siihen, miten lapset ja nuoret oppivat asioita koulussa.

Hyvin vähän keskustelijoilla on ollut kiinnostusta siihen, mitä kouluissa pitäisi oppia. Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisten pitäisikin nostaa profiiliaan tässä keskustelussa ja ottaa esille tietointensiivisemmäksi muuttuvan työelämän vaatimukset opetus- ja kasvatustoimeen.

Suomi kuului 1900-luvun alun talousihmeisiin. Olimme länsimaisen demokratian esikuva yleisine ja yhtäläisine äänioikeuksineen ja vaikka lähdimme melkoiselta takamatkalta, saimme maan melkoiseen kasvuun. Osasyynä tähän oli lukutaito.

Lukutaidon opettamisesta säädettiin meillä jo vuoden 1686 kirkkolaissa. Kirkon tavoitteena oli saada ihmiset opiskelemaan opinkappaleita omin päin itse lukemalla. Kruunun tavoitteet olivat yhtenevät: lukutaitoisen oli mahdollista lukea ja noudattaa hallitsijan määräyksiä.

Vuodelta 1880 on tieto, jonka mukaan 97,6 % suomalaisista osasi lukea. Hieno saavutus! Kirjoitustaidon kanssa ei ollut niin väliä, sillä sekä kirkolle että kruunulle riitti, että kylissä oli riittävästi kirjoitustaitoisia tekemään ne suhteellisen harvat dokumentit, joita siihen aikaan ihminen tarvitsi. Niinpä vain 12,6 % suomalaisista oli tuolloin kirjoitustaito.

Tietotekniikan hyödyntämistaito eli tietokoneen ja ohjelmistojen käyttötaito on nykyajan lukutaito. Taito, jonka tarvitsee jokainen täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi halajava. On käsittämätöntä, että tämän taidon opiskelu tulee vastaan 8. luokalla ja vielä vapaaehtoisena aineena.

Vähintä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, on aloittaa tietokoneen käytön opetus jo 7. luokalla ja pakollisena aineena. Oikeastaan se pitäisi aloittaa jo alakoulussa mutta tavalla, joka ei vaadi isoja kertainvestointeja. Haluan näet pitää alakoulut lähikouluina, siis lähellä lasten koteja, koska yhteiskunnan palveluverkoston on tulevaisuudessa ulotuttava nimenomaan lähelle ihmisten asuinpaikkoja. Tämä siksi, että digitalisaatio muuttaa tietotyön paikkariippumattomaksi, eikä yhteiskunnan palveluja voi sijoittaa silloin enää kodin ja työpaikan väliselle matkalle.

Ohjelmointitaidon osaamisesta keskustellaan tietotekniikkapiireissä tällä hetkellä jonkin verran. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Joidenkin mielestä ohjelmointitaito on tulevaisuuden kirjoitustaito, siis perustaito, joka jokaisella on oltava. Toiset ovat sitä mieltä, että vähempikin riittää.

Muistutan, että tietojärjestelmät ja automaatio perustuvat ohjelmistoihin, jotka tehdään ohjelmoimalla. Ohjelmoinnin merkitys on rajussa kasvussa. Jo nyt on konepajoja, joilla on enemmän ohjelmiston kuin mekaniikan suunnittelijoita. Ohjelmistoja on kaikkialla ja jonkun on ne tehtävä.

Vaikka jokaisen ei tarvitsekaan koodata, ohjelmointitaitoisia tarvitaan ohjelmistojen kehittämisessä ja tukemisessa. Ohjelmointiosaaminen on taito, joka auttaa selviytymään tehtävissä, joissa käsitellään abstrakteja asioita. Itse olen havainnut, että ohjelmointitaitoiset selviytyvät muita paremmin esimerkiksi valmisohjelmistojen käyttämisessä.

Lukutaidon merkitys havaittiin vuonna 1686 ja sitä seuranneilla toimenpiteillä saatiin loistavat tulokset, jotka näkyivät noissa vuoden 1880 luvuissa. Vaikka kirjoitustaidon merkitystä ei silloin oivallettu, ei estänyt sen kehittymistä nykyajan perustaidoksi. Pidämmehän itsestään selvänä, että jokainen osaa - edes jollain tasolla - kirjoittaa.

Ennustankin, että ohjelmointitaidosta on tulossa seuraavien vuosikymmenten kuluessa samanlainen itsestään selvyytenä pidettävä perustaito, jollainen kirjoitustaito on tänään.

 

Tämä on TIVIA:n hallitukseen ehdolla olevan tuottavuusaktivisti Reino Myllymäen toinen vaaliblogi. Hän on ICT Leaders Finland ry:n hallituksen jäsen.

 

 

ILF